Musakoulu 6: Konsertto


Sana konsertto perustuu latinan kieleen (concertare = kilpailla, concinere = laulaa tai soittaa yhdessä, conserere= liittää yhteen). Konsertto on sonaatin rinnakkaismuoto, ikään kuin sonaatti soolosoittimelle ja orkesterille. Klassismin ajan konserton osat ovatkin samat kuin sonaatissa: ensimmäinen osa on yleensä sonaattimuotoinen ja muut osat voivat olla myös rondo- variaatio- tai laulumuotoisia.

Konsertto alkoi kehittyä renessanssin ja barokin välissä, sai selkeän, yhtenäisen ja sinfonisen rakenteensa klassismissa ja kehittyi kohti vapaampaa, teknisesti vaativampaa sekä virtuoosisempaa muotoa romantiikan aikana. Vielä nykyäänkin konsertto on paljon käytetty sävellysmuoto.


Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15, 1. osa Allegro con brio

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15, 3. osa Allegro (rondomuoto)

Sanastoa

EsittelyjaksoEkspositio, esittelee kappaleen teemat
KadenssiKonserton kertausjakson loppuosaan liitetty taite, jonka solisti periaatteessa improvisoi
Kadenssi, lopukeTaitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku
KodettaSuppea päätöslisäke
KoodaMusiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti
Lopuke, kadenssiTaitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku
ModulaatioSävellajin vaihdos
MotiiviSävellyksen pienin rakenneaines
Osa, kohta, katkelmaTarkemmin määrittelemätön muotojakso
PäätaiteRondomuodossa sonaattimuodon pääteemaa vastaava osa
PääteemaEnsimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas
SivutaiteRondomuodossa sonaattimuodon sivuteemaa vastaava osa
SivuteemaPääteemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite
Säe, fraasiPieni tarkemmin määrittelemätön muotoelementti
SäeryhmäKahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus
TaiteTarkemmin määrittelemätön muotojakso
TeemaYksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena
Transitio, ylimenoPää- ja sivuteeman välinen moduloiva taite
Välike, ylimenoVälittävän taitteen yleisnimitys
Ylimeno, välikeVälittävän taitteen yleisnimitys

Musiikkilähde

http://www.doria.fi/handle/10024/44281

Lähteet

Hein, Hartmut 2001. Beethovens Klavierkonzerte. Stuttgart: Franz Steiner Verlag.

Kontunen, Jorma 1992. Musiikin kieli 2. Sävellysmuodot. Juva: WSOY.

Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. Helsinki: Otava.

Warburton, Annie O. 1963. Analyses of Musical Classics. London and Colchester: Spottiswoode, Ballantyne and co. Ltd


Mikko Ikkala,  Kirjasto 10