Musakoulu 6: Konsertto
Sana konsertto perustuu latinan kieleen (concertare = kilpailla, concinere = laulaa tai soittaa yhdessä, conserere= liittää yhteen). Konsertto on sonaatin rinnakkaismuoto, ikään kuin sonaatti soolosoittimelle ja orkesterille. Klassismin ajan konserton osat ovatkin samat kuin sonaatissa: ensimmäinen osa on yleensä sonaattimuotoinen ja muut osat voivat olla myös rondo- variaatio- tai laulumuotoisia.
Konsertto alkoi kehittyä renessanssin ja barokin välissä, sai selkeän, yhtenäisen ja sinfonisen rakenteensa klassismissa ja kehittyi kohti vapaampaa, teknisesti vaativampaa sekä virtuoosisempaa muotoa romantiikan aikana. Vielä nykyäänkin konsertto on paljon käytetty sävellysmuoto.
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15, 1. osa Allegro con brio
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1, C-duuri, Op. 15, 3. osa Allegro (rondomuoto)
Sanastoa
| Esittelyjakso | Ekspositio, esittelee kappaleen teemat |
| Kadenssi | Konserton kertausjakson loppuosaan liitetty taite, jonka solisti periaatteessa improvisoi |
| Kadenssi, lopuke | Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku |
| Kodetta | Suppea päätöslisäke |
| Kooda | Musiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti |
| Lopuke, kadenssi | Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku |
| Modulaatio | Sävellajin vaihdos |
| Motiivi | Sävellyksen pienin rakenneaines |
| Osa, kohta, katkelma | Tarkemmin määrittelemätön muotojakso |
| Päätaite | Rondomuodossa sonaattimuodon pääteemaa vastaava osa |
| Pääteema | Ensimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas |
| Sivutaite | Rondomuodossa sonaattimuodon sivuteemaa vastaava osa |
| Sivuteema | Pääteemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite |
| Säe, fraasi | Pieni tarkemmin määrittelemätön muotoelementti |
| Säeryhmä | Kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus |
| Taite | Tarkemmin määrittelemätön muotojakso |
| Teema | Yksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena |
| Transitio, ylimeno | Pää- ja sivuteeman välinen moduloiva taite |
| Välike, ylimeno | Välittävän taitteen yleisnimitys |
| Ylimeno, välike | Välittävän taitteen yleisnimitys |
Musiikkilähde
http://www.doria.fi/handle/10024/44281
Lähteet
Hein, Hartmut 2001. Beethovens Klavierkonzerte. Stuttgart: Franz Steiner Verlag.
Kontunen, Jorma 1992. Musiikin kieli 2. Sävellysmuodot. Juva: WSOY.
Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. Helsinki: Otava.
Warburton, Annie O. 1963. Analyses of Musical Classics. London and Colchester: Spottiswoode, Ballantyne and co. Ltd
Mikko Ikkala, Kirjasto 10