Musakoulu 5: Concerto grosso
Italiankielinen concerto grosso on suomeksi “suuri konsertto”. Se on myöhäisbarokin aikaan huippuunsa kehittynyt sävellysmuoto, joka perustuu suuren orkesterin (ripieno) ja pienen solistiryhmän (concertino) vastakkainasetteluun. Aluksi soittajisto muodostui pelkästään jousistosta, mutta 1700-luvun alkupuolelta lähtien mukaan lisättiin erilaisia puhaltimia.
Concerto grosson osien muotoutuminen on riippuvainen ripienon ja concertinon yhteistyöstä. Jälkimmäinen esiintyy usein vain kaikumaisena kontrastina, mutta tavallisesti solistiryhmän osuus on virtuoosinen ja sen musiikilliset ainekset ovat erilaiset kuin suuren orkesterin.
Concerto grossoa korvaamaan tuli 1700-luvun lopulla symphonie concertante, mutta vielä 1900-luvun alkupuolella uusklassiset säveltäjät (Reger, Krenek, Hindemith, Stravinsky) käyttivät tätä sävellysmuotoa.
Georg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. LarghettoGeorg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Larghetto
G. F. Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Andante. (Kaksoisfuuga)
G. F. Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Andante. (Kaksoisfuuga)
Georg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Allegro. (Ritornello)
Georg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Allegro. (Ritornello)
Georg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Polonaise. Andante
Georg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Polonaise. Andante
Georg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Allegro ma non troppo.
Georg Friedrich Händel: Concerto grosso No 3, e-molli, Op 6. Allegro ma non troppo.
Sanastoa
| Concertino | Concerto grossossa pieni solistiryhmä (ks. ripieno) |
| Kaksoisfuuga | Jos teeman vasta-aihe on niin itsenäinen, että sitä voidaan pitää simultaanisena teemana, on kyseessä kaksoisfuuga. |
| Ripieno | Concerto grossossa suuri orkesteri (ks. concertino) |
| Ritornello | Samana (tai lyhennettynä, myös eri sävelljeissa) toistuva jakso, joka vuorottelee konsertoivien jaksojen kanssa. |
| Subjekti | Teema, johon fuuga perustuu. Aluksi yksi ääni esittää subjektin, jonka muut äänet sitten toistavat. |
| Teema | Fuugan tärkeimmän motiivisen materiaalin sisältävä yksilöllinen aihekokonaisuus. |
| Urkupiste | Pitkä, paikallaan pysyvä sävel, useimmiten alimmassa äänessä, jota vasten ylemmät äänet liikkuvat. |
Musiikkilähteet
http://www.doria.fi/handle/10024/44340
[HWV321] Concerto grosso Op. 6 nro 3 in e minor (1. Larghetto)
[HWV321] Concerto grosso Op. 6 nro 3 in e minor (2. Andante)
[HWV321] Concerto grosso Op. 6 nro 3 in e minor (3. Allegro)
[HWV321] Concerto grosso Op. 6 nro 3 in e minor (4. Polonaise: Andante)
[HWV321] Concerto grosso Op. 6 nro 3 in e minor (5. Allegro ma non troppo)
Lähteet
Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. (Helsinki: Otava)
Warburton, Annie O.1963. Analyses of Musical Classics. London, Longmans, Green and Co Ltd.
Mikko Ikkala, Kirjasto 10