Musakoulu 2: Sonaatti
Yleisen käytännön mukaan sana sonaatti perustuu latinan kieleen (sonare = soida, soittaa). Lyhyesti ilmaistuna kyseessä on useampiosainen soitinsävellys, jossa ainakin yksi, tavallisesti ensimmäinen osa, on sonaattimuotoinen (esittely-, kehittely- ja kertausjakso). Muut osat voivat olla myös rondo- variaatio- tai laulumuotoisia.
Sonaatti kuului eri merkityksineen jo renessanssin ja barokin muotovalikoimaan, mutta klassismin soolo- ja kamarimusiikissa siitä tuli keskeinen sävellysmuoto. Myös laajemmat teokset, kuten sinfoniat ja konsertot noudattelivat sonaatin rakenneperiaatteita.
Klassisessa sonaatissa on kolme osaa. Ensimmäinen ja keskeisin on nopeatempoinen ja dramaattinen, toinen osa hidas, usein lyyrinen ja melodinen sekä yleensä ensimmäisen osan sukulaissävellajissa ja kolmas osa, finaali, lähes aina nopeatempoinen ja liikkuu pääsävellajissa.
W. A. Mozart: Pianosonaatti nro 8, a-molli, KV 310
W. A. Mozart: Pianosonaatti nro 8, a-molli, KV 310, 2. osa Andante cantabile (sonaattimuoto)
W. A. Mozart: Pianosonaatti nro 8, a-molli, KV 310, 3. osa Presto (rondomuoto)
Sanastoa
Harhalopuke | Dominanttisoinua seuraa muu kuin toonika (esim. V-VI) |
Kodetta | Suppea päätöslisäke |
Kokolopuke | Lopuke, jonka viimeinen sointu on toonika, I asteen sointu |
Kooda | Musiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti |
Lopuke, kadenssi | Taitteen päättävä selväpiirteinen melodia- ja sointukulku |
Modulaatio | Sävellajin vaihdos |
Osa, kohta, katkelma | Tarkemmin määrittelemätön muotojakso |
Puolilopuke | Dominanttisoinnulle (V aste) päättyvä lopuke (kadenssi) |
Päätaite | Rondomuodossa sonaattimuodon pääteemaa vastaava osa |
Pääteema | Sonaattimuodon esittelyjakson ensimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas |
Sekvenssi | Aiheensiirto, lyhyehkön musiikillisen kuvion siirto eri säveltasoille |
Sivutaite | Rondomuodossa sonaattimuodon sivuteemaa vastaava osa |
Sivuteema | Sonaattimuodossa pätäeemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite |
Säe, fraasi | Pieni tarkemmin määrittelemätön muotoelementti |
Säeryhmä | Kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus |
Taite | Tarkemmin määrittelemätön muotojakso |
Teema | Yksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena |
Transitio, ylimeno | Pää- ja sivuteeman välinen moduloiva taite |
Välike, ylimeno | Välittävän taitteen yleisnimitys |
Ylimeno, välike | Välittävän taitteen yleisnimitys |
Musiikkilähde
Dinu Lipatti 4 : Mozart (Dacapo, 1950)
- klavierkonzert n°21 c-dur
- sonate n°8 a-mol
Lähteet
- Kontunen, Jorma 1992. Musiikin kieli 2. Sävellysmuodot. (Juva: WSOY)
- Marks, F. Helena 1921. The sonata, its form and meaning as exemplified in the piano sonatas by Mozart. (W. Reeves: London)
- Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. (Helsinki: Otava)
Mikko Ikkala, Kirjasto 10